Avotaivutusta sekä rataharjoitukset esteillä

Tämä viikko jäi ratsastuksen osalta hieman vajaaksi, kun sairastuin toistamiseen flunssaan. Pääsin onneksi maannataina ja tiistaina ratsastamaan, loppuviikko onkin mennyt toipuessa. Sunnuntaina on avoimet 1-tason estekilpailut ja niihin mennessä on paras olla parantunut, sillä osallistun miniluokkaan 50cm. Ensimmäiset estekisat aikohin, jos maastoestekisoja ei lasketa! 

Viime viikon sunnuntaina (13.9) meillä oli tallilla estekilpailuharjoitus, jossa oli tyylituomari antamassa suullisen palautteeen radan jälkeen. Hyppäsin Rikulla luokan 60cm, mikä riitti meille ihan hyvin. Verryttelyssä tuntui että Riku juoksi apuja vasten, eikä kuunnellut, ja sama jatkui radalla, se oli tosi innoissaan, vaikka esteet olivatkin pienenpieniä. Saimme kuitenkin puhtaan rada, sekä hyvää palautetta tuomarilta. Vielä lisää rentoutta omaan jalkaan, niin pohje tulee nopeammaksi ja on lähempänä hevosta, eikä lantio estä hevosen laukkaamista. Perinteiset korjaukset siis, niihin tulee tänä kautena keskityttyä erityisesti! 

Hyppäämisen vähyys näkyy selkeästi, ja nyt onkin sitten tavoite kerryttää myös ratarutiinia. Siihen nähden sunnutain kilpailut ovat oikein hyvää treeniä. 

Viime viikon toisella valmennustunnilla (pe 11.9) jatkoimme avotaivutusten parissa, nyt pidempiä pätkiä kerrallaan ja myös laukassa. Ratsastin koko pitkänsivun aina avotaivutusta, sitten kulman läpi ja suoristus. Otin heti alkutunnista käyttöön myös edellisellä kerralla hyväksihavaitun ulkopohkeella takaosan kääntämisen kulmissa ja väistättämisen, niin Perla tuli varsin nopeasti avoimeksi lavoistaan ja selästä sekä kootumpaan muotoon. Siitä olikin todella hyvä jatkaa avotaivutustehtäviä.

Perla oli todella hyvä koko tunnin ja tuli niin herkäksi, että se tarjosi väistöä avonsijaan, mutta sitä en kuitenkaan vielä halunnut. Tarkkuutta omaan istuntaan, että ei anna liikaa apuja. Nyt kun meillä alkaa yhteistyö toimia, niin pystyy keskittymään pienenmpiin apuihin ja istunnalla vaikuttamiseen. Perla on alkanut kivasti venyä myös eteen ja alas, mikä on sille ollut lähtökohtaisesti tunneilla joskus vaikeaa, jos sitä ei saa ratsastettua avuille ja pehmeäksi riittävän paljon. Ihana tunne kun se päristellen hakeutuu pyöreämpään ja rennompaan, matalaan muotoon ja säilyttää silti saman energian ravissaan! 

Tällä viikolla maanantaina ratsastin uudella tuttavuudella, aivan ihanalla tammalla Stella Brillantella, eli Tintillä. Se on syötävän ihana ruunikko tamma, kaunis tummine silmineen ja lähes sydämenmallisine merkkeineen päässä. Tintti on ollut tunneilta sivussa jalkavaivan takia, mutta palaa nyt takaisin vähitellen. Se on vasta 7-vuotias, mutta todella hyvin peruskoulutettu, liikkuu todella hyvin omalla moottorilla, on reipas mutta ei kuitenkaan lähde käsistä. Täydellinen ratsu minun makuuni. Alun arastelun ja jännittelyn jälkeen rentouduin ja löysimme yhteisen sävelen, Tintti sopi minulle ja minä Tintille! Varsinainen tehtävä ja harjoitusaihe oli laukannostot, ne onnistuivat meiltä kohtalaisesti, mutta parasta antia oli energinen ravi ja minun hyvä istunta. Ai että mikä nautinto :) Toivottavasti saan ratsastaa Tintillä usein tulevaisuudessa. Kuvassa minä ja Tintti tunnin jälkeen :)

Tiistaina valmennustunnilla ratsastettiin läpi itsevalittu koulurata, pohjustusta tuli tallin omiin kisoihin valikoiduista radoista ja omasta tasosta. Niinpä me Perlan kanssa ahkeroimme helppo A 10:n parissa. Tällä viikolla ei ollut meidän parasta antia, harmi kyllä. Ratsastimme ulkona sateessa, mikäli se mihinkään vaikuttaa. Perla oli todella tahmea ja jäykkä, eivätkä vastalaukat onnistuneet kuin nimelllisesti. Se oli alkuveryttelystä saakka jotenkin väsynyt, teki kyllä pyydetyt asiat mutta vähäisellä energialla. Ravi- ja käyntiosuudet onnistuivat ja pienen treenin jälkeen myös takaosakäännökset, mutta laukkaosuudet jäivät kaivelemaan. Edessä on siis rutkasti treeniä vastalaukan parissa! Nyt tavalliset laukannostot käynnistä ja ravista ja paikaltaan eivät tuottaneet vaikeuksia, Perla pysyi koottuna muodossaan, eikä tullut ylös tai poikttanut, kuten joskus aiemmin. Joten ei mitään niin huonoa, ellei jotain hyvääkin! 

Tässä tiivis postus menneistä tunneista, nyt yritän selättää flunssan, jotta pääsen sunnutaina ruusukejahtiin. Ratsuvalinnassa minulle osui poniruuna Piksu, aika veijari kuulemma. Alunperinhän olin toivonut Rikua. Odotan innolla kisoja, sillä en ole ratstanut Piksulla ennen, mutta se on nopea poni ja hyvä hyppääjä ja parhaimmillaan voi jopa voittaa! Poniratsastajan asenteella ja päättäväisyydellä siis matkaan.

Ilman satulaa ja muuta treeniä

Tällä viikolla maanantain ratsastustunnilla mentiin ilman satulaa! Edellisestä kerrasta onkin jo useampi vuosi aikaa, joten voin myöntää että jännitti aikalailla. Hevosena minulla oli Anni, iso puoliveritamma. Anni on kiltti kuin mikä, mutta sillä on aika iso ravi ja todella luinen selkä. Lisäksi se joskus innostuu tunneilla vieläkin isompaan liikkeeseen, ja minua jännitti vieläkin putoamisen jälkeen. Tunnilla mentiin ihan perusratsastusta, eli taivutuksia, kulmiin ratsastusta ja kolmikaarista kiemurauraa. Jännitys näkyi vielä pohkeiden käytön arkailussa, mutta pätkittäin sain ihan hyvää työskentelyä aikaiseksi. Mentiin myös avo- ja sulkutaivutuksia pitkällä sivulla, ja ne olivat tosi kivoja! Huomasi, miten sulkutaivutuskin ratsastetaan suurimmilta osin vain painoavuilla, pohkeita kuitenkaan unohtamatta. 

Laukkaa en halunnut nostaa, sillä jännitin liikaa. Joku voisi sanoa, että ei kannattaisi pysyä aina mukavuusalueella, mutta ei tuo ilman satulaa ratsastus sitä todellakaan ollut. Tasapainolle tekee hyvää mennä ilman satulaa, ja tulee tuntuma siihen, miten hevosen jalat menevät, kun ei ole satulaa välissä häiritsemässä. Tiiistaina menin kouluvalmennukseen Perlalla, kun illan ryhmään tuli sattumalta vapaa paikka muutamaksi viikoksi. Varasin sen heti meille! 

Nyt tunnin aiheena oli avotaivutus sekä neliönmallinen ura, jossa kulmiin ratsastettiin takaosaa ulkopohkeella kääntäen, ensin käynnissä ja sitten ravissa ja myöhemmin laukassa, ja pitkillä sivuilla vähän vasta-asetusta ja suoristusta. Perlan pääasiallinen haaste (ainakin omalla kohdallani!) on sen jäykkyys ja kuolaimeen pureminen, vaikka se liikkuisikin hyvin eteen. Etenkin jos se liikkuu, mutta unohtaa silti ratsastaa pohkeella, se käy raskaaksi kuolaimelle ja kädelle. Silloin tulee muistaa nostaa oma katse ja ryhti, sekä ylläpitää tahtia jalalla kaikissa askellajeissa. Alkuverkassa tulee kiinnittää huomita siihe, että saan Perlan lavat auki ja taivutukset läpi, myötä- ja vasta-asetusten vaihtelu toimi hyvin, samoin kuin takaosan väistättäminen kulmassa. Perla oikein ryhdistäytyi ja yllätyin kuinka sain "nostaa kädet kouluratsastus asentoon" ja ratsastamisessa oli ihan eri tahti kuin vähään aikaan. 

Käynnissä verkattiin ja siirryttiin tekemään samaa kevyessä ravissa; kulmiin neliönmalliset kulmat, pitkällä sivulla vasta-asetusta ja suoristus ja uudelleen kulmaan. Nämä alkoivat sujua meiltä erittäin hyvin, niin että pääsin jo vähän hienosäätämään Perlaa ja omaa asentoa. Todellinen oppimisen kohta on oikea käsi ja oikea puoli, olen aina ollut enemmän "vasemman puoleinen" ihmisenäkin, että oikea käsi meinaa päästää ohjasta irti tai olla jäykkä, samoin kuin oikea jalka ei toimi yhtä rennosti kuin vasen. Olen tosi tyytyväinen, että sain nyt pidettyä oikean käden ollessa ulkokätenä sen kunnolla asennossa, eikä se työntynyt suoraksi! Auttoi myös kun olin saanut Perlan kunnon koottuun  muotoon, ja ratsastin eteen ulkoa oikealta. Meillä oli tosi hyvää ravia, hehkutan nyt vähän. Vasempaan kierrokseen myös laukka oli erittäin hyvää, tunsin Perlan takajalkojen liikkeet, pystyin rentouttamaan jalkoja ja ne heiluivat aika-ajoin laukan tahdissa varsin hyvin! Siis ei holtitonta heilumista vaan rennosti, etten puristanut niin kovasti koko ajan reidestä ja polvista. Tein myös muutamia kokoamispätkiä laukassa ja sitten eteen ratsastusta ja takaisin normaaliin harjoituslaukkaan, toimi hyvin, vaikka takaisin päin tullessa sain ottaa vähän enemmän kädellä kiinni. 

Oikea kierros oli hankalampi, kun oma oikea puoli ei ole yhtä hyvä, ehkä istunkin vähän kallellaan. Perla pääsi lopputunnista myös vähän vahvaksi, ja oma jalkani ei ollut enää yhtä vahva. Tehtiin molempiin suuntiin avotaivutusta harjoitusravissa, ja oikeaan kierrokseen laukannosto suoraan avosta. Minulla on vaikeutena pitää Perla pyöreänä noston aikana, mutta kerran onnistuin vähän paremmin. Päästän sisäohjan aina liian löysäksi ja muoto karkaa ja pää nousee. Tähän treeniä todella paljon lisää! Avot onnistuivat muuten ihan hyvin, mutta itse voisin jo rentoutua ja tehdä pidätteet nyrkillä, kun Perla kuitenkin jo kulki muodossa ja koottuna. 

Meillä on Perlan kanssa tavoitteena helpon A:n luokat tällä kaudella, vähän jännittää mutta eiköhän me ahkeralla treenillä selvitä :) 

Raskas viikko ja vaikeita päätöksiä

Palasin nyt lopuillaan olevalla viikolla sairaslomalta takaisin töihin ja normaaliin ratsastusaikatauluun putoamisen jälkeen. Oli ihana tietää että tallilla odotettiin takaisin omaan ratsastusryhmään ja valmentajat ymmärsivät jännityksen putoamisen takia. Hevosvalinnat tunneillakin olivat sen mukaisia, isosti liikkuvia ja tehokasta ratsastusta vaativia. Maanantaina käytiin ennen tuntia Horzen myymälässä tallikavereiden kanssa, ja sitten uusin varustein suuntasimme iloisina tallille. 

Ratsuna minulla oli suuri puoliveritamma Ebony. Säkää 175cm ja luonne täyttä kultaa. Sen selässä oli hyvä treenata vastalaukkapätkiä ja työstää oikeaa rytmiä. Ebony on kokenut ratsastuskouluhevonen ja terapiaratsu vammaisille, joten sen selässä olin turvassa. Uskalsin rentouttaa jalat pitkin sen kylkiä ja tuntea, miten laukka keinuu eteenpäin vakaasti ja varmasti. Ei se ilmaiseksi toiminut, vaan vaati napakkaa pohjetta ja vaikutusta kädellä, mutta lopussa aherrus palkittiin. 

Keskiviikkona ratsastin edellisen viikon rästitunnin ja kapusin kookkaan Rane-ruunan selkään. Rane on karsinassa haastava, eikä aina lepy rapsutuksilla ja hyvällä hevosmiestaidolla, ja onneksi sain apua reippaalta tytöltä sen kanssa, muuten olisin myöhstynyt maneesista. Rane liikkui tahmeasti eteen, mutta kun selvästi kerroin sille mitä tehdään ja että pohkeesta on mentävä eteen päin, tai tulee näpäytys kouluraipasta, se kokosi itsensä ja asetteli ketterästi jalkansa miten pyysin. 

Tunnin aiheena oli kolmikaarinenkiemura-ura ja hevosen taivuttaminen ja suoristaminen kaarteiden välissä. Haasteenani on oikea käsi, joka työntyy ulkokätenä melkein suoraksi asti, kun hevonen taipuu. Jos niin käy, ulkoavut katoavat ja hevonen joko sisäapujen ollessa puutteelliset kaatuu sisään tai työntyy vain lavasta, eikä taivu. Ulko-ohjan tuki on tärkeää niin suoralla kuin kaarevallakin uralla ratsastettaessa. Kun muistaa ratsastaa molemmilla pohkeilla ja taivuttaessa myös ulkoa, tämä käsi asia helpottuu. Mentiin ravia myös ilman jalustimia. Siinä helposti jää tahti vajaaksi, pitää muistaa että ravissa ei saa istuskella silloinkaan.

Laukannostot tehtiin kaarevan uran viimeisellä suoristuksella painoavuilla, tämä onnistui meiltä erittäin hyvin. Rane on vaikea laukannostoissa, se jää paikoilleen ja jopa peruuttaa tai poikittaa, mutta nyt sellaista ei tapahtunut. Olen aiemmin opetellut nostamaan laukan takajalkojen liikkeen mukaan lantion painoavuilla, ja oli ihana huomata että se taito on tallessa. Herkät hevosethan liikkuvat pääosin hyvin pienin avuin, niin myös ratsastuskouluhevoset kun vain osaa oikein pyytää. Tunnista Ranen kanssa jäi hyvä mieli, se on hevonen jonka kanssa muutama ratsastuskerta peräkkäin tekisi varmasti hyvää, niin että oppii sen mielenliikkeet ja askeleet. 

Sitten oli perjantain kouluvalmennuksen vuoro. Oli valmistautunut jälleen Patella ratsastamiseen hyvin etukäteen, hoitanut sitä karsinassa pitkään ja molemmat saavuimme kentälle hyvillä mielin. Postauksen ensimmäinen kuva on tunnin alusta, jossa molemmat ovat vielä rentoina ja tyytyväisinä. Ravityöskentely ympyrällä sujui vaihtelevasti, aloin jännittämään enkä pystynyt ratsastamaan pohkeella hevosta eteen, joten Pate jännittyi. Välillä sain sen rennoksi ja kulkemaan enemmän eteen kuin ylös, mutta pienikin rike niin menetimme rentouden. Laukkaosuuden alussa oli jo selvää, että emme selviäisi tunnista enää pelkästään hyvillä mielin, sillä en pystynyt rentoutumaan enää ollenkaan. Tunsin oloni lohduttomaksi, kun tiesin että haluan ja osaan ratsastsaa, mutta en vain pysty toimimaan. Selvisin lopputunnista joten kuten, mutta päätimme yhdessä valmentajieni kanssa, että pidämme hengähdystauon Paten kanssa. Ensi viikosta alkaen valmentaudun kouluratsastuksessa Perlalla, eli samalla hevosella jolla alunperin ratsastin ensimmäisen valmennustuntini, ja esteissä Rikulla. Yllä oleva kuva meistä viime sunnutain maastoestekisoista riiittää kertomaan, että meillä synkkasi hienosti yhteen. 

Päätös hevosen vaihtoon ei ollut helppo, sillä olisin todella halunnut jatkaa valmentautumista Patella, mutta alitajunta ei suostunut toimimaan kuten halusin, ja silloin sitä on kuunneltava. Ratsastuksesta tulee jopa vaarallista, jos jännitynyt ratsastaja ja jännittynyt hevonen ovat jatkuvasti stressaavassa tilanteessa. Onneksi tallilla on lukuisia muita hienoja hevosia, joilla saan ratsastaa. Olen erittäin tyytyväinen hevosvalintoihini nyt, ja tiedän että saan jatkossa irti tavotteistani enemmän. 

En startannut Laakson kilpailuissa nyt 5.9, vaan ensimmäiset ulkokilpailuni siirtyvät eteenpäin, kunnes ehdimme Rikun kanssa toisten mukaan. Ensi viikolla on maanantain ja perjantain tuntien lisäksi torstain estetunti, jossa pääsen Rikun kanssa etsimään yhteistä säveltä paremmin. Kisakalenteri on kuitenkin jo päivitetty, kerron heti kun se on vahvistettu ja kisat tiedossa. Sitä ennen luvassa valmennuspostauksia ja tallielämää :)