Kisapäivä!

Vihdoin koitti maastoestekisat! Vielä lauantai-iltaan saakka kisahevosvalinta oli osaltani auki, mutta kun Paten kenkää ei näkynyt eikä kuulunut, ratsastin kilpailut Rikulla. Torstain valmennushan oli sujunut meiltä oikein hyvin, joten lähdin innolla sen kanssa uudelleen maastoesteille. En tarvinnut mitään ylimääräistä kisakampetta tallille mukaan, joten tavalliset tallillelähtövalmistelut riittivät aamulla: aamiainen, ratsastusvaatteet ylle ja reppu selkään. Laitoin kuitenkin kisapaidan, sillä kilpaillessa on hyvä näyttää siistiltä, oli kyseessä sitten harjoituskilpailu (kuten tämä), tai oikea, virallisempi kilpailu. 

Kilpailuissa oli sama rata kuin edellisenä viikonloppuna, joten se oli aika hyvin jo piirtynyt mieleen toisten suorituksia videolta katsoneena. Olin lauantaina siistimässä rataa kilpailukuntoon ja siinä sen oppi samalla vielä paremmin. Kilpailupäivälle jä vielä enää radan läpikävely ja omien teiden suunnittelu. Oli muutama kohta, missä tiet piti katsoa vähän huolellisemmin. Ennen kisojen alkua siistin Rikun mudasta sekä tarkistin sen hokit. Ne olivat jäänee valmiiksi jalkaan treeneistä. Auttelin myös toisia hokkien laitossa, se ei aina ole niin yksinkertaista kuin ajatellaan...

Verryttelyssä ravasin ja laukkasin reippaasti molempiin suuntiin sekä otin muutamia hyppyjä ristikolle, pystylle, okserille ja kerran muurille. Riku tuntui erittäin hyvältä ja teki kaiken hyvässä yhteistyössä. Tykkään siitä aina vain enemmän! Kuvassa laukkaamme korvat pystyssä radalla kohti kolmatta estettä, laavua, joka ylittyi komealla loikalla. 

Rata alko pienellä tukilla, jatkui trippelille ja siitä kohti laavua. Laavun jälkeen laukka kontrolliin ja suunta kohti ylämääkeen noustavia portaita. 

Kevyttä laukka!

Ne sujuivat ihanan rytmikkäässä laukassa. Portailta katse kohti edessä olevaa koivuhalkopinoa, jonka jälkeen kontrollissa vasemmalle kaartaen kohti tukkiokseria. Riku oli ihanan iloinen koko ajan ja nautin sen laukasta. Okserin jälkeen kontrolli jälleen ja lyhyessä laukassa banketti ja kaarros rengasesteelle. Näiden jälkeen sai kunnolla kiihdyttää laukkaa kohti viimeisiä esteitä. Yhdeksäs este oli jälleen rengaseste erilaisena versiona, jonka jälkeen pitkä laukka kohti tukkisuhteutettua. Nämä sujuivat leikiten, samoin kuin reippaas laukka kohti viimeistä estettä, valkoista lautapystyä. 

Maalissa! 

LÄPYT!

Radan arvosteluna oli clear round, eli kaikki puhtaan radan suorittaneet palkittiin ruusukkein. Siispä mekin saimme oman! Olin erittäin helpottunut ja karistin putoamisen jälkeiset jännitykset radalle, joten kuvissa hymyilee onnellinen ratsastaja. Loppuverryttelin Rikun vielä kentällä ravaten sen eteen ja alas, ja nyt se oli todella pehmeä. Alkuverryttely oli ollut hieman jäykempää menoa, laukka taisi tehdä hyvää sillekin. Hoidon sen vielä hyvin ja pesin sienellä hikisen karvan. Ratsulle kuuluu myös kiitos hyvästä radasta!

Meidän tallilla on kyllä hieno yhteishenki, kaikilta voi pyytää apua ja kaikki kannustavat toisiaan. Sellaisessa ilmapiirissä on kiva kisata ja kartuttaa kokemusta ulkopuolisia kisoja varten. Ensi lauantaina laaksolla odottaa taas lähtömerkki!

Takaisin Paten selkään

Torstaina kirjoitin pääseväni takaisin Paten selkään suoraan maastoesteille, mutta siltä puuttuikin kenkä jalasta, eikä nurmipellolle ole viisasta mennä hyppäämään ilman turvallisia kenkiä ja hokkeja. Ratsastin sitten Rikulla (pv. r. Greenn), joka oli yhtä vauhdikas kuin Pate! Se on toki turvallinen ratsastuskouluhevonen, kun taas Pate on viritetympi kilpakonkari, joten sen jarrut ovat vähän armollisemmat, mutta ei se ilmaiseksi toiminut. Pohkeen piti olla lähellä, tuntuman hyvä, laukan etenevä. Riku oli todella mukava hevonen, tykkäsin siitä hirveästi. Se teki kaiken mitä siltä pyysin ilman vastalauseita.

Verkkasimme pellolla totuttuun tapaan ravissa ja laukassa molempiin suuntiin ja otin vähän laukkaspurtteja että sain laukan energian kohdilleen. Samalla varmistuin että Riku tuli kiinni laukassa, mutta säilytti saman energian poljennossa. Toimi! Hyppäsimme pikkuhypy pienelle tukille ja jatkoimme sitten vähän matkanpäässä olevalle "isommalle" tukille. Näiden jälkeen oli koivutrippelin vuoro,ja pian siihen yhdistettiin koivueste vähän matkan päässä sekä alamäkiportaat. Hyppäsimme myös laavua sekä renkaita, kaikki hyvällä, iloisella mielellä. Ainoastaan renkaille tulin vähän huonossa laukassa, hieman pitkin ohjin ja Riku teki pelastushypyn, jolle nauroin makeasti sen kiihdyttäessä sitten reippaaseen laukkaan. Hassu pieni hevonen! (Huom. Riku todella tuntui pieneltä Paten 180cm verrattuna, vaikka Rikukin on reipas 160cm!) Tunnin jälkeen Riku jatkoi vielä toisella ratsastajalla, joten kävin moikkaamassa Pateakin. 

Perjantaina oli kouluvalmennuksen vuoro, paluu Paten selkään putoamisen jälkeen. Karsinassa vietin pitkän tovin sitä hieroen ja rapsutellen, olen muutenkin pitkin viikkoa käynyt sitä moikkaamassa ja hieromassa. Pää pitkällä ja silmät ummessa se nauttii hieronnasta. Luottamus on ratsastuksessa tärkeässä osassa ja varsinkin nyt kun putosin pahasti, sen rakentaminen on entistä tärkeämpää. Pate opettaa rentoa olemista niin karsinassa kuin kentälläkin, eikä sillä ole hätää kun ihminen pysyy rentona.

Tunnin aiheena oli ravityöskentely. Aloitimme itsenäisessä käyntiverkassa, hyvällä ja rennolla tuntumalla eteen ja alas. Pate tuntui hyvältä käynnissä, käveli rennosti ja pysähtyi taas pelkällä hengityksellä. Tein joitakin väistöjä jotta sain sen lavat liikkeelle. Näissä täytyy muistaa istua itse suorana, Paten ristiväistö on melko suuriliikkeistä ;) Muutaman kerran väistöt sujuivat tosi kivasti ja rennosti.

Jännitin todella paljon ratsastusta, en ollut sitä ennen tuntia niin huomannut, mutta selässä sen huomasi. En uskaltanut ratsastaa tarpeeksi eteen, jolloin Paten oli vaikea liikkua rentona. Päätin ratsastaa tunnin ympyrällä, jotta saisin rentouduttua itse. Pate myös jännittää maneesin ovikohtaa, ja jos itse jännitän enkä ratsasta tarpeeksi, niin menee hommat pieleen. Anyway, takaisin ympyrälle. Ravissa tultiin ympyrän avointa puolta avotaivutusta ja/tai sulkutaivutusta. Paten on vaikea taipua rungostaan rentona, tämä on sille vaikea harjoitus, mutta kun sen saa ulkoa ratsastettua avuille, niin se tulee kyllä sisäpohkeelle ja ohjalle lopulta pehmeäksi. Pate innostui jopa niin että tarjosi laukkaa, jos takaosaa ohjaava pohje meni hieman liian taakse. Vasen kierros oli taas parempi kuin oikea, mutta kun käytti tuota ulkoapujen keinoa, niin se meni sinnekin ihan makkaralle.

Uskalsin nostaa laukat molempiin suuntiin. Laukan Pate nostaa hienosti käynnistä, myös paikaltaan ja nousee hyvin laukkaan niskastaan. Istunnalla saa pidettyä sen kasassa ettei kasva liian suureksi alussa, ja siitä sitten lähtee työstämään sitä. Ensimmäinen laukka vasempaan sujui paremmin kuin toinen laukkaosuus oikeaan, kun Pate alko liikkumaan isommin lämmettyään enkä uskaltanut antaa sen liikkua, enkä pitänyt laukkaa jaloin yllä. Yhtä kaikki, ratsastin kaikki askellajit lävitse. Välikäynnit olivat tunnin parasta antia. Pate käveli pää pitkänä edessä ja alhaalla ja päristeli rennosti. Halailin ja taputtelin sitä. Myös ravissa oli jo hyviä ja rentoja pätkiä. Jossain vaiheessa tuntia meinasi kyllä päästä itku, kun tuntui että oli itse ihan lukossa. Patessa ei ollut mitään "vikaa" koko tuntina, se oli rennosti, vähän kuunteli maneesin ääniä mutta ei mitään kummempaa.¨Tallissa vietin taas pitkän aikaa Paten kanssa, hoidin hyvin tunnin jälkeen. Kasvatan henkistä suhdetta siihen, niin että meidän on helpompi lähteä valmentautumaan yhdessä. 

Lepoviikko lopuillaan

Olen ollut tällä viikolla sairaslomalla töistä johtuen viime viikkoisesta putoamisesta. Sain kipeytyneen käden lisäksi melko pahan aivotärähdyksen ja se on aiheuttanut väsymystä sekä joidenkin asoiden unohtelua. Nyt loppuviikkoa kohden alkaa olo tuntua jo normaalimmalta ja olen saanut käden pois kantotuesta jo tiistaina. Olen käynyt kuitenkin lyhyitä aikoja pyörähtämässä tallilla, sillä ihanat kaverit ja etenkin hevoset pitävät positiviisella tuulella. Olen ollut allapäin jouduttuani jäämään viikoksi pois töistä, mutta toipuessani näin sen välttämättömyyden. Hevosystävän turpa on aina pehmeä ja ystävällinen lohduttaja.

Tänään pääsen ensimmäisen kerran jälleen ratsasastamaan Patella, harjoittelemme sunnutaina uusintakierroksena olevaan maastoestekisaan. Jännitys kutkuttaa mahanpohjassa, mutta olemme selvinneet maastosta aiemminkin, viimeksi jopa Paten ensimmäistä kertaa sillä radalla! Tallilla tunteja istumaoppilaana seuratessa on saanut vinkkejä toisten ratsastuksesta. Kuuntelemalla oppii myös hyvin, suosittelen jokaiselle! Lisäksi kun olin seuraamassa Paten toisen sillä valmentautuvan ratsastajan tuntia, sain samalla neuvoja valmentajaltamme omaan ratsastukseeni Patella, mikä oli meille tärkeää.

Olen tehnyt myös valmennus-ja kilpailusuunnitelmaa tällle syksylle meidän osalta. Tulevat viikot valmentaudutaan vähän tiiviimmin esteratsastuksen parissa, kun edessä ovat meidän ekat kisat todennäköisesti 5.9 Laakson stadionilla :) Sitä ennen on vielä mm. kouluvalmennusta ja yksityisvalmennus esteillä ja sunnutain maastoestekisat, joten stay tuned! Alla vielä pari kuvaa kouluvalmennuksesta, ennen kuin putosin. Kuvat on ottanut Niin Kulonen, ethän kopio niitä, kiitos. Kuvista näkee istunnan kehittettävät asiat, mutta kuitenkin myös ihan kivasti miten Patessa on ainesta myös kouluratsuksi, kunhan se alkaa jaksaa kantamaan itseään paremmin. Siinä tavoitetta kerrakseen!

Putoaminen

Perjaintainen kouluvalmennus Patella ei sujunut ihan parhaiden suunnitelmien mukaisesti. Kun oltiin saatu verryteltyä ja tehtyä käyntityöskentelyä sekä pysähdyksiä ja peruutuksia, oli laukkaosuuden vuoro. Alkuun kaikki sujui ihan hyvin, Pate tuli kootummaksi ja lyheni rungostaan hyvin. Ehdin jo huokaista miten kivalta se tuntui, kunnes pudotin toisen jalustimeni ja yrittäessäni ottaa sitä takaisin Pate hermostui ja karkasi alta kovaan laukkaan. En saanut sitä enää hallittua, ja mitä enemmän yritin tiivistää istuntaa sitä kovempaa se meni. Muutaman kierroksen jälkeen tiesin että tulen putoamaan, ja seuraavan tilaisuuden (kurvin) tullen putosinkin suoaan kasvot edellä kentän tolpan juureen.

Kypärän lippa taittui ja otti vastaan ensimmäisen iskun, sitten poski ja vasen käsi ja muu kroppa. Hetken haukoin ilmaa ja nousin istumaan ja tunnustelemaan jäseniä. Vasempaan käsivarteen alkoi muodostua iso mustelma ja olo oli sen verran heikko, että päädyin ambulanssilla Haartmanin päivystykseen ja olin siellä yön seurannassa. Nyt on ollut niskat ja käsi kunnolla kipeät ja ohuehko olo muutenkin, aika täräyksen sainkin. Joskus ratsastaessa tapahtuu ikäviä yllätyksiä ja jokainen putoaa ainkin muutaman kerran kunnolla alas matkan varrella.

En silti pysty ajattelemaan että lopettaisin ratsastuksen, vaikka viime aikoina on uutisoitu kuolemaan johtaneista ratsastusonnettomuuksista. Olen ratsastanut yli 20 vuotta ja pudonnut nyt kaksi kertaa niin, että tarvitsin sen jälkeen sairaalahoitoa. Ensimmäisen kerran putosin estevalmennuksessa hevosen kompastuttua esteeseen ja jäin sen alle, jolloin hevonen astui jalkani päälle etukaviollaan ja päädyin ommeltavaksi päivystykseen. Olen pudonnut lukuisia kertoja muilla tavoilla. Laukasta ja ravista, esteillä ja maastossa, lapsena, nuorena ja nyt aikuisena. Yleensä ei käy kuinkaan ja selvitään vähillä mustelmilla ja noustaan takaisin selkään. Jokainen ratsastuksen harrastaja ja alan ammattilainen tiedostaa putoamisen mahdollisuuden. Hevonen on elävä eläin ja tämä tulee ottaa huomioon. Se voi reagoida ympäristössä oleviin tekijöihin tai reagoida ratsastsajaan yllättävällä tavalla.

Onneksi selvisin suhteellisen vähillä vammoilla, tässä olisi ollut ns. katastrofin ainekset olemassa, kun putosin korkealta ja kovaa. Viikon verran sairaslomaa ja parantelua, katsotaan milloin pääsen takaisin hevosen selkään :)

Maastoesteet ja uusi hevonen

Jännitystä havaittavissa ennen tuntia (M.K)

Olen päässy onnelliseen tilanteeseen tallilla, sain valita kahdesta huippuhevosesta kummalla osallistun tuleviin harjoituskilpailuihin. Alunperinhän minulle oli valikoitu Perla, mutta tänään sain valita ratsastaisinko suurella kenttähevosruunalla sen sijasta. Pate on suuri, liki 180cm korkea puoliverinen, joka on saapunut tallille suoraan ulkomaisilta este-ja kenttäradoilta. Sillä on karsinassa hienot, tottuneen kisahevosen elkeet: se seisoo tyynesti paikoillaan hokkien kiristyksen ajan eikä muutenkaan turhista kääntyile. Olin vain kuullut millainen Pate on ratsastaa ja jännitys oli kyllä melkoinen.

Pate on nimittäin erittäin vauhdikas hevonen, eikä siedä lainkaan ohjista vetämistä. Pidätteitä saa tehdä isosti, mutta vetämään ei saa jäädä, tai huomaa pian laukan kiihtyneen hallitsemattomaksi. Istuntaa ja pohjetta Pate kuuntelee herkästi, itselläni on haasteena istunnan joustava käyttöä apujen joukossa, eikä vahva puristus. Kädet eivät saa nousta yhtään ylös, tai pidätteet eivät menneet enää läpi. Hevonen on siis täysin erilailla ratsastettava mihin olen tottunut! Todella matalat kädet ovat Paten kohdalla avainasiassa. Tiesin sen olleen kuuma joillakin ratsastuskoulutunneilla, mutta halusin kokeilla sitä nöyrästi, kun sellainen mahdollisuus oli annettu. 

Sain valmennusseuraksi Amandan ja Manun, parivaljakko osallistuu myös sunnutain kisoihin. Veryttelimme hevosia ravissa ja laukassa pellolla ja hetken ihmettelyn jälkeen sain Paten kanssa apujen ratsastuksen järjestykseen. En tiedä mitä jännitin (pelkäsin) eniten: sitä että putoaisin satulasta jos hevonen ryöstäytyy käsistä vai sitä että se liukastuu nurmella. En putoa helposti hyvän tasapainoni vuoksi, mutta tilanteista ei koskaan tiedä etukäteen. Hyppäsimme verkkahypyksi taas samaa pientä tukkia, jota hyppäsimme myös maanantaina. Jännitys mahan pohjassa nostin laukan kohti ensimmäistä hyppyä, mitä suotta! Pate hyppäsi sen iloisesti korvat heiluen ja kiihdytti sen jälkeen laukkaa melko vauhdikkaasti, kun en riittävän nopeasti istunut takaisin satulaan ja saanut pidätteitä läpi. Näin kävi melkein jokaisen yksittäisenä hypätyn esteen jälkeen, mutta aloin kuitenkin saamaan sitä lopulta kiinni paremmin. Sen laukka on matkaavoittava ja hieno, enkä pelännyt enää vauhtia, vaan lähinnä hallitsemattomuutta. Pate itse oli aika lungi, korvat pystyssä se odotti että näyttäisin sille seuraavan esteen minkä hypätä. Kenttähevonen hoiti homman :)

Hyppäsimme myös maanantaina pienenä tullun valkoisen tarkkuusesteen keksimmäisen osan, joka oli ehkä 80cm korkea. Pate hyppäsi sen no problem! Samoin rappuset ravissa, siitä hallittua laukkaa pienelle koivupinolle josta edelleen hyvässä laukassa kohti vinolaavua. Tehtävissä Pate oli hyvin kuulolla, mutta sitten aina niiden jälkeen se oli vaikea saada takaisin kiinni. Alkoi itsellä jo vähän voimat loppua jossain vaiheessa. 

Päätin osallistua Patella sunnutainkilpailuihin ja koen olevani siihen etuoikeutettu, sillä hevonen on todella laadukas ja saan oppia siltä paljon. Se reagoi istuntaan ja vatsalihaksiin erittäin hyvin, ja sunnuntaina koitan muistaa sekä matalat kädet että edellämainitut. Saan varmasti valmentajaltani ja tallin omistajalta hyviä eväitä vielä ennen suoritusta, hyvä taustatiimi tukena. Edessä on vielä perjantain, eli huomisen kouluvalmennus Patella, ja sunnutaina pääsemme kisaamaan. Sitä odotellessa!

Iloiset ilmeet valmenuksen jälkeen!

(M.K)

Jumppasarjaa ja maastoesteitä

Tällä viikolla maanantain ratsastustunnin aiheena oli jumppasarja ja tasapaino, sekä kakkostunnin (estevalmennus) aiheena oli tällä kerralla maastoesteet. EVR järjestää sunnuntaina 23.8 harjoituskilpailun maastoesteradalla ja päätin osallistua siihen kokemuksen vuoksi. Eilen julkaisitiin hevosvalinnat toiveiden perusteella ja ilokseni olin saanut Perlan. Luottavainen mieli, kun alla on kokenut esteratsu. Maastossa hevoset liikkuvat isommin ja hyppäävät myös isommin, se tuo oman haasteen ratsastukseen.

Ensimmäisellä tunnilla ratsunani oli Anni.  Pitkällä sivulla jumpattiin kavalettien ja matalien esteiden avulla tasapainoa, istuntaa ja pohkeiden käyttöä. Alkuun piti ratsastaa kaikki askellajit kevyessä istunnassa, ja voin sanoa että oli hikistä hommaa! Jalustimeni olivat ehkä reikää liian pitkät, kun oli vaikea pitää polvia koukistettuina, vaan paino tuntui valumaan koko ajan kantapäille ja painopiste rikkoontui. Anni on iso hevonen ja vertyy hitaasti, mutta kun moottori on käynnistynyt on liike todella laadukasta. Keskityin kevyeeseen istuntaan sekä hyvässä rytmissä kavalvettisuoralle lähestymistä. Alkuun kavaletit olivat ravipuomeja ja sitten matalaakin matalempia kavaletteja, minkä jälkeen niitä hieman koroteltiin. Ravitehtävien aikana meidän piti laittaa ulkokäsi selän taakse, jotta pohkeilla ratsastaminen korostuisi ja hevonen kulkisi suoraan. Muutaman kerran tämä onnistui hyvin! 

Kavaletit alkoivat sujua kun sai laukkaan riittävästi tahtia. Kun esteet alkoivat nousta sain kehoituksen kaarteessa "pamauttaa ponipohkeilla" ja yllättää hevonen, sillä tuntihevoset joskus taantuvat omiin manöövereihin. Tämä riitti, ja Anni meni erittäin kivasti lopputunnin. Jumppasarjan pysty nousi 80cm, mutta se ei tuntunut tämän tamman selässä miltään. Estetunnilla menen Annilla jatkossakin erittäin mielelläni, ja miksen myös kouluratsastustunnilla, sillä liikettä hevoselta ei puutu. 

Ei aivan suora lähestyminen. (kuva: A.N)

Jäin toiselle tunnille maastoestevalmennukseen kilpailujen vuoksi. Viimeiset maastoestekokemukseni ovat useamman vuoden takaa, joten oli jännittävä päästä hyppäämään jälleen erikoisesteitä. Ratsunani oli tällä kertaa Taika. Taika oli tammamaisen kuuma, olisi mokoma käynyt pyllyyni kiinni kun satulavyötä kiristelin, mutta puheella sekin rauhoittui. Selästä käsin liikettä kyllä tuli, mutta haastetta oli saada Taika eteen, enemmän kuin ylös sen kuumutessa maastossa. Uusi ratsu myös herätti itsessäni jännitystä maastoesteiden lisäksi. 

Hyppäsimme pellolle rakennettuja maastoesteitä verryteltyämme ravissa ja laukassa itsenäisesti. Veryttelyhyppynä hyppäsimme pientä tukkia, minkä Taika hyppäsi isolla loikalla, kun minä jännittelin selästä. Samoin kävi kaltevalle lankulle mennessä. Taika lähestyi reippaassa laukassa mutta sitten nosti päätään tuijottaen estettä, enkä osannut uudella hevosella tulkita sitä oikein. Pieni kannustus olisi riittänyt aina hyppyyn, nyt lähestyin oman onnen nojassa. Hypyt onnistuivat kyllä, mutta itsellle jäi vähän nolo ja turhauttava maku suuhun, kun en ihan uskaltanut ratsastaa. 

Jännittävämpiä esteitä olivat uusi rengaseste sekä valkoiseksi maalattu portti, missä oli reunoilla tarkkuusesteet, kapeat ja matalammat, ja keskellä leveämpi ja hieman korkeampi. Ryhmäläiset vuorollaan kannustivat hevoset uusien esteiden yli, ja niin myös me Taikan kanssa päästiin ylitse. Hyppäsimme ylämäen portaat joille Taika ampaisi, alamäkeä ja siitä suunta tarkkuusesteelle. Lopuksi vielä puinen trippeli ja tunti oli paketissa. 

Taika kuumusi odottelusta jonkin verran ja itsellä meni pupu pöksyyn.Siksi olen varannut huomiseksi yksityistunnin maastoesteille, voi olla että saan kaveriksi Amandan, joka osallistuu myös kilpailuihin. Yksityistunnilla on mahdollisuus saada juuri itselle vaikeissa asioissa teho-opetusta ja varmuutta hyppyihin. Olen iloinen että sain kisoihin ratsukseni Perlan, ja odotan innolla huomista valmennusta. Tällä viikolla ratsastustunteja kertyykin neljä ja vielä sunnuntain kilpailut siihen päälle. Aktiivista!

Pakollinen varustepostaus

Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, tulee ratsastaessa ja valmentautumisessa kulumaan tulevaisuudessa jonkin verran aikaa, joten päätin panostaa hieman uusien varusteiden hankintaan. En ole supervarakas, enkä osta kalleimpia tuotteita, mutta arvostan laatua ja kestävyyttä sekä klassista, siistiä ulkonäköä. Näin loppukesästä monissa liikkeissä ja nettikaupoissa on hyvät alennukset, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja vertailla, mistä saa tarvitsemansa edullisimmin, laadusta kuitenkaan tinkimättä.

Vaikka olen ratsastanut vuodesta 1995, hankin ensimmäiset kunnolliset ratsastussaappaani vasta joskus v. 2009. Cavallon nahkaiset kouluratsastussaappaani ostin Saksan ebay.com:sta, ja ne ovat kestäneet siitä saakka. Saappaat muotoutuivat melko nopeasti omaan jalkaani sopiviksi, kunhan pehmitin ne ensin hyvin nahkasaippualla ja pidin niitä jalassa kotona. Näistä vanhoista kouluratsastussaappaista johtuen päätin hankkia niiden rinnalle nahkaiset jodhpurit sekä minichapsit. Saappaissa nahka on hieman paksumpaa ja tukee jalkaa enemmän, mutta tuntuma hevosen kylkeen on siksi mielestäni hieman huonompi. Chapseilla ratsastaessani olen huomannut saavani paremman tuntuman hevoseen -tämä voi olla täysin oma kokemuksensa jokaisella ratsastajalla! 

Päädyin ostamaan ratsastuskenkäni Hööksiltä, sillä sieltä löysin omaan kapeaan jalkaani sopivan mallin kohtuulliseen hintaan. Ostin samalla alennuksesta ratsastusliivin ja sukkia, sekä Roecklin hanskat, jotka ovat osoittautuneet tosi hyviksi. Ohja ei luista niin hyvin kädestä, jos kärsii sellaisesta ongelmasta. Horzelta tilasin postimyynnistä fleecen ja kisapaidan, sekä kisahanskat, mutta ne olivat pienet joten lähtevät vaihtoon. Horsen myymälässä puolestaan oli paljon tuotteita 70% alennuksella, joten sieltä tarttui mukaan pari tarpeellista vaatetta. Olen pientä kokoa, joten lasten klubitakki alennuksesta oli oikea löytö! Pitää tuulta ja sadetta, joten oivallinen syksyn ratsastuksiin ja kerrospukeutumiseen. Päivitin myös kypärän uuteen sekä ostin nahanhoitotuotteita ja kannuskumit, koska kannukset ovat liian leveät kapeisiin kenkiini.

Tässä vielä ostokset kuvina :)

Uusia alkuja

Alkava syksy on tuonut mukanaan uuden työn sekä uuden ratsastuskoulun. Siirryin kesälomien jälkeen päivätyöhön Meilahden sairaalan sydäntutkimusosastolle, sekä yhden ratsaskokeilun jälkeen vakipaikkalaiseksi Etelä-Vantaan ratsastuskoululle. Päätös vakipaikasta oli helppo, ja ensimmäinen tunti sekä  myöhemmin ollut kouluvalmennus sujuivat erinomaisesti -ei niinkään itseni vuoksi vaan opetuksen. Tallilla on hyvä henki ja sen aistii jo kävellessään tallinmäkeä maneesin kulmalta ylöspäin, monenlaista paikkaa kokeneena tiedän että tämä ei ole itsestäänselvyys. Opetuksen laatu on mielestäni tähän mennessä ollut juuri sellaista kuin toivon, henkilökohtaista, selkeää ja sitä saa tarpeeksi koko tunnin ajan.

Ensimmäisellä ratsastustunnilla kiipesin vuonohevostamma Tytin selkään. Nuori nopsajalka näytti ponimaisia elkeitä, mutta napakoin avuin selvisimme tunnista molemmat tyytyväisinä. Sain myöskin paikan perjantai-iltaisin olevasta kouluvalmennusryhmästä. Ensimmäisellä kerralla hevosia vasta valikoidaan ratsuiksi, joilla on tarkoitus valmentautua kauden läpi ja mahdollisuuksien mukaan kilpailla. Olin saanut kokeiltavaksi ihanan estetamma Perlan. Perla on kaunis ja kiltti punarautias tamma, ja se toimiikin tuntiratsun tehtävien ohella taitavan juniorin, Idan esteratsuna. 

Kouluvalmennuksessa treenaamme pääosin kangilla, mitä pidän itse hyvänä asiana. Perusratsastuksen lisäksi voi kehittyä hienosäädössä ja vaikuttamisessa yhä enemmän. Perla oli juuri niin hyvä kuin odotin, estehevosen alkujäykkyydestä huolimatta se taipui moneen harjoitukseen ja tuli keveäksi avuille. Ensimmäisen valmennuksen aiheena oli saada tuntumaa kangilla ratsastukseen ja hevoseen, ja sitä haimme avo- sekä sulkutaivutusten avulla kaikissa askellajeissa. Sulkutaivutukset laukassa ja ravissa saivat Perlan ryhdistäytymään ja kantamaan itsensä hyvässä kootussa muodossa ja olin erittäin tyytyväinen ensimmäiseen valmennukseeni Etelä-Vantaalla. Päätin kokeilla ensi viikolla vielä toista minulle kaavailtua valmennushevosta, ja valita sitten kummalla haluan alkaa valmentautua. 

Tunnin jälkeen kävin valmentajani Pauliinan kanssa keskustelua tulevan kauden kehityskohteista ja mahdollisuuksista. Tällä kaudella on tarkoitus lisätä pitkien jalkojeni elastisuutta ja rentoutta lonkasta asti, muuten istuntaan ei tarvitse puuttua. Tarkoitus on myös startata alustavasti ainakin helpon A:n luokissa ja kasvattaa tavoitteita siitä ylöspäin. Luvassa paljon treeniä!

Tässä vielä kuva minusta ja Perlasta

(kuva: A.N)