Tämä viikko jäi ratsastuksen osalta hieman vajaaksi, kun sairastuin toistamiseen flunssaan. Pääsin onneksi maannataina ja tiistaina ratsastamaan, loppuviikko onkin mennyt toipuessa. Sunnuntaina on avoimet 1-tason estekilpailut ja niihin mennessä on paras olla parantunut, sillä osallistun miniluokkaan 50cm. Ensimmäiset estekisat aikohin, jos maastoestekisoja ei lasketa!
Viime viikon sunnuntaina (13.9) meillä oli tallilla estekilpailuharjoitus, jossa oli tyylituomari antamassa suullisen palautteeen radan jälkeen. Hyppäsin Rikulla luokan 60cm, mikä riitti meille ihan hyvin. Verryttelyssä tuntui että Riku juoksi apuja vasten, eikä kuunnellut, ja sama jatkui radalla, se oli tosi innoissaan, vaikka esteet olivatkin pienenpieniä. Saimme kuitenkin puhtaan rada, sekä hyvää palautetta tuomarilta. Vielä lisää rentoutta omaan jalkaan, niin pohje tulee nopeammaksi ja on lähempänä hevosta, eikä lantio estä hevosen laukkaamista. Perinteiset korjaukset siis, niihin tulee tänä kautena keskityttyä erityisesti!
Hyppäämisen vähyys näkyy selkeästi, ja nyt onkin sitten tavoite kerryttää myös ratarutiinia. Siihen nähden sunnutain kilpailut ovat oikein hyvää treeniä.
Viime viikon toisella valmennustunnilla (pe 11.9) jatkoimme avotaivutusten parissa, nyt pidempiä pätkiä kerrallaan ja myös laukassa. Ratsastin koko pitkänsivun aina avotaivutusta, sitten kulman läpi ja suoristus. Otin heti alkutunnista käyttöön myös edellisellä kerralla hyväksihavaitun ulkopohkeella takaosan kääntämisen kulmissa ja väistättämisen, niin Perla tuli varsin nopeasti avoimeksi lavoistaan ja selästä sekä kootumpaan muotoon. Siitä olikin todella hyvä jatkaa avotaivutustehtäviä.
Perla oli todella hyvä koko tunnin ja tuli niin herkäksi, että se tarjosi väistöä avonsijaan, mutta sitä en kuitenkaan vielä halunnut. Tarkkuutta omaan istuntaan, että ei anna liikaa apuja. Nyt kun meillä alkaa yhteistyö toimia, niin pystyy keskittymään pienenmpiin apuihin ja istunnalla vaikuttamiseen. Perla on alkanut kivasti venyä myös eteen ja alas, mikä on sille ollut lähtökohtaisesti tunneilla joskus vaikeaa, jos sitä ei saa ratsastettua avuille ja pehmeäksi riittävän paljon. Ihana tunne kun se päristellen hakeutuu pyöreämpään ja rennompaan, matalaan muotoon ja säilyttää silti saman energian ravissaan!
Tällä viikolla maanantaina ratsastin uudella tuttavuudella, aivan ihanalla tammalla Stella Brillantella, eli Tintillä. Se on syötävän ihana ruunikko tamma, kaunis tummine silmineen ja lähes sydämenmallisine merkkeineen päässä. Tintti on ollut tunneilta sivussa jalkavaivan takia, mutta palaa nyt takaisin vähitellen. Se on vasta 7-vuotias, mutta todella hyvin peruskoulutettu, liikkuu todella hyvin omalla moottorilla, on reipas mutta ei kuitenkaan lähde käsistä. Täydellinen ratsu minun makuuni. Alun arastelun ja jännittelyn jälkeen rentouduin ja löysimme yhteisen sävelen, Tintti sopi minulle ja minä Tintille! Varsinainen tehtävä ja harjoitusaihe oli laukannostot, ne onnistuivat meiltä kohtalaisesti, mutta parasta antia oli energinen ravi ja minun hyvä istunta. Ai että mikä nautinto :) Toivottavasti saan ratsastaa Tintillä usein tulevaisuudessa. Kuvassa minä ja Tintti tunnin jälkeen :)
Tiistaina valmennustunnilla ratsastettiin läpi itsevalittu koulurata, pohjustusta tuli tallin omiin kisoihin valikoiduista radoista ja omasta tasosta. Niinpä me Perlan kanssa ahkeroimme helppo A 10:n parissa. Tällä viikolla ei ollut meidän parasta antia, harmi kyllä. Ratsastimme ulkona sateessa, mikäli se mihinkään vaikuttaa. Perla oli todella tahmea ja jäykkä, eivätkä vastalaukat onnistuneet kuin nimelllisesti. Se oli alkuveryttelystä saakka jotenkin väsynyt, teki kyllä pyydetyt asiat mutta vähäisellä energialla. Ravi- ja käyntiosuudet onnistuivat ja pienen treenin jälkeen myös takaosakäännökset, mutta laukkaosuudet jäivät kaivelemaan. Edessä on siis rutkasti treeniä vastalaukan parissa! Nyt tavalliset laukannostot käynnistä ja ravista ja paikaltaan eivät tuottaneet vaikeuksia, Perla pysyi koottuna muodossaan, eikä tullut ylös tai poikttanut, kuten joskus aiemmin. Joten ei mitään niin huonoa, ellei jotain hyvääkin!
Tässä tiivis postus menneistä tunneista, nyt yritän selättää flunssan, jotta pääsen sunnutaina ruusukejahtiin. Ratsuvalinnassa minulle osui poniruuna Piksu, aika veijari kuulemma. Alunperinhän olin toivonut Rikua. Odotan innolla kisoja, sillä en ole ratstanut Piksulla ennen, mutta se on nopea poni ja hyvä hyppääjä ja parhaimmillaan voi jopa voittaa! Poniratsastajan asenteella ja päättäväisyydellä siis matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti