Palasin nyt lopuillaan olevalla viikolla sairaslomalta takaisin töihin ja normaaliin ratsastusaikatauluun putoamisen jälkeen. Oli ihana tietää että tallilla odotettiin takaisin omaan ratsastusryhmään ja valmentajat ymmärsivät jännityksen putoamisen takia. Hevosvalinnat tunneillakin olivat sen mukaisia, isosti liikkuvia ja tehokasta ratsastusta vaativia. Maanantaina käytiin ennen tuntia Horzen myymälässä tallikavereiden kanssa, ja sitten uusin varustein suuntasimme iloisina tallille.
Ratsuna minulla oli suuri puoliveritamma Ebony. Säkää 175cm ja luonne täyttä kultaa. Sen selässä oli hyvä treenata vastalaukkapätkiä ja työstää oikeaa rytmiä. Ebony on kokenut ratsastuskouluhevonen ja terapiaratsu vammaisille, joten sen selässä olin turvassa. Uskalsin rentouttaa jalat pitkin sen kylkiä ja tuntea, miten laukka keinuu eteenpäin vakaasti ja varmasti. Ei se ilmaiseksi toiminut, vaan vaati napakkaa pohjetta ja vaikutusta kädellä, mutta lopussa aherrus palkittiin.
Keskiviikkona ratsastin edellisen viikon rästitunnin ja kapusin kookkaan Rane-ruunan selkään. Rane on karsinassa haastava, eikä aina lepy rapsutuksilla ja hyvällä hevosmiestaidolla, ja onneksi sain apua reippaalta tytöltä sen kanssa, muuten olisin myöhstynyt maneesista. Rane liikkui tahmeasti eteen, mutta kun selvästi kerroin sille mitä tehdään ja että pohkeesta on mentävä eteen päin, tai tulee näpäytys kouluraipasta, se kokosi itsensä ja asetteli ketterästi jalkansa miten pyysin.
Tunnin aiheena oli kolmikaarinenkiemura-ura ja hevosen taivuttaminen ja suoristaminen kaarteiden välissä. Haasteenani on oikea käsi, joka työntyy ulkokätenä melkein suoraksi asti, kun hevonen taipuu. Jos niin käy, ulkoavut katoavat ja hevonen joko sisäapujen ollessa puutteelliset kaatuu sisään tai työntyy vain lavasta, eikä taivu. Ulko-ohjan tuki on tärkeää niin suoralla kuin kaarevallakin uralla ratsastettaessa. Kun muistaa ratsastaa molemmilla pohkeilla ja taivuttaessa myös ulkoa, tämä käsi asia helpottuu. Mentiin ravia myös ilman jalustimia. Siinä helposti jää tahti vajaaksi, pitää muistaa että ravissa ei saa istuskella silloinkaan.
Laukannostot tehtiin kaarevan uran viimeisellä suoristuksella painoavuilla, tämä onnistui meiltä erittäin hyvin. Rane on vaikea laukannostoissa, se jää paikoilleen ja jopa peruuttaa tai poikittaa, mutta nyt sellaista ei tapahtunut. Olen aiemmin opetellut nostamaan laukan takajalkojen liikkeen mukaan lantion painoavuilla, ja oli ihana huomata että se taito on tallessa. Herkät hevosethan liikkuvat pääosin hyvin pienin avuin, niin myös ratsastuskouluhevoset kun vain osaa oikein pyytää. Tunnista Ranen kanssa jäi hyvä mieli, se on hevonen jonka kanssa muutama ratsastuskerta peräkkäin tekisi varmasti hyvää, niin että oppii sen mielenliikkeet ja askeleet.
Sitten oli perjantain kouluvalmennuksen vuoro. Oli valmistautunut jälleen Patella ratsastamiseen hyvin etukäteen, hoitanut sitä karsinassa pitkään ja molemmat saavuimme kentälle hyvillä mielin. Postauksen ensimmäinen kuva on tunnin alusta, jossa molemmat ovat vielä rentoina ja tyytyväisinä. Ravityöskentely ympyrällä sujui vaihtelevasti, aloin jännittämään enkä pystynyt ratsastamaan pohkeella hevosta eteen, joten Pate jännittyi. Välillä sain sen rennoksi ja kulkemaan enemmän eteen kuin ylös, mutta pienikin rike niin menetimme rentouden. Laukkaosuuden alussa oli jo selvää, että emme selviäisi tunnista enää pelkästään hyvillä mielin, sillä en pystynyt rentoutumaan enää ollenkaan. Tunsin oloni lohduttomaksi, kun tiesin että haluan ja osaan ratsastsaa, mutta en vain pysty toimimaan. Selvisin lopputunnista joten kuten, mutta päätimme yhdessä valmentajieni kanssa, että pidämme hengähdystauon Paten kanssa. Ensi viikosta alkaen valmentaudun kouluratsastuksessa Perlalla, eli samalla hevosella jolla alunperin ratsastin ensimmäisen valmennustuntini, ja esteissä Rikulla. Yllä oleva kuva meistä viime sunnutain maastoestekisoista riiittää kertomaan, että meillä synkkasi hienosti yhteen.
Päätös hevosen vaihtoon ei ollut helppo, sillä olisin todella halunnut jatkaa valmentautumista Patella, mutta alitajunta ei suostunut toimimaan kuten halusin, ja silloin sitä on kuunneltava. Ratsastuksesta tulee jopa vaarallista, jos jännitynyt ratsastaja ja jännittynyt hevonen ovat jatkuvasti stressaavassa tilanteessa. Onneksi tallilla on lukuisia muita hienoja hevosia, joilla saan ratsastaa. Olen erittäin tyytyväinen hevosvalintoihini nyt, ja tiedän että saan jatkossa irti tavotteistani enemmän.
En startannut Laakson kilpailuissa nyt 5.9, vaan ensimmäiset ulkokilpailuni siirtyvät eteenpäin, kunnes ehdimme Rikun kanssa toisten mukaan. Ensi viikolla on maanantain ja perjantain tuntien lisäksi torstain estetunti, jossa pääsen Rikun kanssa etsimään yhteistä säveltä paremmin. Kisakalenteri on kuitenkin jo päivitetty, kerron heti kun se on vahvistettu ja kisat tiedossa. Sitä ennen luvassa valmennuspostauksia ja tallielämää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti