Kisapäivä!

Vihdoin koitti maastoestekisat! Vielä lauantai-iltaan saakka kisahevosvalinta oli osaltani auki, mutta kun Paten kenkää ei näkynyt eikä kuulunut, ratsastin kilpailut Rikulla. Torstain valmennushan oli sujunut meiltä oikein hyvin, joten lähdin innolla sen kanssa uudelleen maastoesteille. En tarvinnut mitään ylimääräistä kisakampetta tallille mukaan, joten tavalliset tallillelähtövalmistelut riittivät aamulla: aamiainen, ratsastusvaatteet ylle ja reppu selkään. Laitoin kuitenkin kisapaidan, sillä kilpaillessa on hyvä näyttää siistiltä, oli kyseessä sitten harjoituskilpailu (kuten tämä), tai oikea, virallisempi kilpailu. 

Kilpailuissa oli sama rata kuin edellisenä viikonloppuna, joten se oli aika hyvin jo piirtynyt mieleen toisten suorituksia videolta katsoneena. Olin lauantaina siistimässä rataa kilpailukuntoon ja siinä sen oppi samalla vielä paremmin. Kilpailupäivälle jä vielä enää radan läpikävely ja omien teiden suunnittelu. Oli muutama kohta, missä tiet piti katsoa vähän huolellisemmin. Ennen kisojen alkua siistin Rikun mudasta sekä tarkistin sen hokit. Ne olivat jäänee valmiiksi jalkaan treeneistä. Auttelin myös toisia hokkien laitossa, se ei aina ole niin yksinkertaista kuin ajatellaan...

Verryttelyssä ravasin ja laukkasin reippaasti molempiin suuntiin sekä otin muutamia hyppyjä ristikolle, pystylle, okserille ja kerran muurille. Riku tuntui erittäin hyvältä ja teki kaiken hyvässä yhteistyössä. Tykkään siitä aina vain enemmän! Kuvassa laukkaamme korvat pystyssä radalla kohti kolmatta estettä, laavua, joka ylittyi komealla loikalla. 

Rata alko pienellä tukilla, jatkui trippelille ja siitä kohti laavua. Laavun jälkeen laukka kontrolliin ja suunta kohti ylämääkeen noustavia portaita. 

Kevyttä laukka!

Ne sujuivat ihanan rytmikkäässä laukassa. Portailta katse kohti edessä olevaa koivuhalkopinoa, jonka jälkeen kontrollissa vasemmalle kaartaen kohti tukkiokseria. Riku oli ihanan iloinen koko ajan ja nautin sen laukasta. Okserin jälkeen kontrolli jälleen ja lyhyessä laukassa banketti ja kaarros rengasesteelle. Näiden jälkeen sai kunnolla kiihdyttää laukkaa kohti viimeisiä esteitä. Yhdeksäs este oli jälleen rengaseste erilaisena versiona, jonka jälkeen pitkä laukka kohti tukkisuhteutettua. Nämä sujuivat leikiten, samoin kuin reippaas laukka kohti viimeistä estettä, valkoista lautapystyä. 

Maalissa! 

LÄPYT!

Radan arvosteluna oli clear round, eli kaikki puhtaan radan suorittaneet palkittiin ruusukkein. Siispä mekin saimme oman! Olin erittäin helpottunut ja karistin putoamisen jälkeiset jännitykset radalle, joten kuvissa hymyilee onnellinen ratsastaja. Loppuverryttelin Rikun vielä kentällä ravaten sen eteen ja alas, ja nyt se oli todella pehmeä. Alkuverryttely oli ollut hieman jäykempää menoa, laukka taisi tehdä hyvää sillekin. Hoidon sen vielä hyvin ja pesin sienellä hikisen karvan. Ratsulle kuuluu myös kiitos hyvästä radasta!

Meidän tallilla on kyllä hieno yhteishenki, kaikilta voi pyytää apua ja kaikki kannustavat toisiaan. Sellaisessa ilmapiirissä on kiva kisata ja kartuttaa kokemusta ulkopuolisia kisoja varten. Ensi lauantaina laaksolla odottaa taas lähtömerkki!