Torstaina kirjoitin pääseväni takaisin Paten selkään suoraan maastoesteille, mutta siltä puuttuikin kenkä jalasta, eikä nurmipellolle ole viisasta mennä hyppäämään ilman turvallisia kenkiä ja hokkeja. Ratsastin sitten Rikulla (pv. r. Greenn), joka oli yhtä vauhdikas kuin Pate! Se on toki turvallinen ratsastuskouluhevonen, kun taas Pate on viritetympi kilpakonkari, joten sen jarrut ovat vähän armollisemmat, mutta ei se ilmaiseksi toiminut. Pohkeen piti olla lähellä, tuntuman hyvä, laukan etenevä. Riku oli todella mukava hevonen, tykkäsin siitä hirveästi. Se teki kaiken mitä siltä pyysin ilman vastalauseita.
Verkkasimme pellolla totuttuun tapaan ravissa ja laukassa molempiin suuntiin ja otin vähän laukkaspurtteja että sain laukan energian kohdilleen. Samalla varmistuin että Riku tuli kiinni laukassa, mutta säilytti saman energian poljennossa. Toimi! Hyppäsimme pikkuhypy pienelle tukille ja jatkoimme sitten vähän matkanpäässä olevalle "isommalle" tukille. Näiden jälkeen oli koivutrippelin vuoro,ja pian siihen yhdistettiin koivueste vähän matkan päässä sekä alamäkiportaat. Hyppäsimme myös laavua sekä renkaita, kaikki hyvällä, iloisella mielellä. Ainoastaan renkaille tulin vähän huonossa laukassa, hieman pitkin ohjin ja Riku teki pelastushypyn, jolle nauroin makeasti sen kiihdyttäessä sitten reippaaseen laukkaan. Hassu pieni hevonen! (Huom. Riku todella tuntui pieneltä Paten 180cm verrattuna, vaikka Rikukin on reipas 160cm!) Tunnin jälkeen Riku jatkoi vielä toisella ratsastajalla, joten kävin moikkaamassa Pateakin.
Perjantaina oli kouluvalmennuksen vuoro, paluu Paten selkään putoamisen jälkeen. Karsinassa vietin pitkän tovin sitä hieroen ja rapsutellen, olen muutenkin pitkin viikkoa käynyt sitä moikkaamassa ja hieromassa. Pää pitkällä ja silmät ummessa se nauttii hieronnasta. Luottamus on ratsastuksessa tärkeässä osassa ja varsinkin nyt kun putosin pahasti, sen rakentaminen on entistä tärkeämpää. Pate opettaa rentoa olemista niin karsinassa kuin kentälläkin, eikä sillä ole hätää kun ihminen pysyy rentona.
Tunnin aiheena oli ravityöskentely. Aloitimme itsenäisessä käyntiverkassa, hyvällä ja rennolla tuntumalla eteen ja alas. Pate tuntui hyvältä käynnissä, käveli rennosti ja pysähtyi taas pelkällä hengityksellä. Tein joitakin väistöjä jotta sain sen lavat liikkeelle. Näissä täytyy muistaa istua itse suorana, Paten ristiväistö on melko suuriliikkeistä ;) Muutaman kerran väistöt sujuivat tosi kivasti ja rennosti.
Jännitin todella paljon ratsastusta, en ollut sitä ennen tuntia niin huomannut, mutta selässä sen huomasi. En uskaltanut ratsastaa tarpeeksi eteen, jolloin Paten oli vaikea liikkua rentona. Päätin ratsastaa tunnin ympyrällä, jotta saisin rentouduttua itse. Pate myös jännittää maneesin ovikohtaa, ja jos itse jännitän enkä ratsasta tarpeeksi, niin menee hommat pieleen. Anyway, takaisin ympyrälle. Ravissa tultiin ympyrän avointa puolta avotaivutusta ja/tai sulkutaivutusta. Paten on vaikea taipua rungostaan rentona, tämä on sille vaikea harjoitus, mutta kun sen saa ulkoa ratsastettua avuille, niin se tulee kyllä sisäpohkeelle ja ohjalle lopulta pehmeäksi. Pate innostui jopa niin että tarjosi laukkaa, jos takaosaa ohjaava pohje meni hieman liian taakse. Vasen kierros oli taas parempi kuin oikea, mutta kun käytti tuota ulkoapujen keinoa, niin se meni sinnekin ihan makkaralle.
Uskalsin nostaa laukat molempiin suuntiin. Laukan Pate nostaa hienosti käynnistä, myös paikaltaan ja nousee hyvin laukkaan niskastaan. Istunnalla saa pidettyä sen kasassa ettei kasva liian suureksi alussa, ja siitä sitten lähtee työstämään sitä. Ensimmäinen laukka vasempaan sujui paremmin kuin toinen laukkaosuus oikeaan, kun Pate alko liikkumaan isommin lämmettyään enkä uskaltanut antaa sen liikkua, enkä pitänyt laukkaa jaloin yllä. Yhtä kaikki, ratsastin kaikki askellajit lävitse. Välikäynnit olivat tunnin parasta antia. Pate käveli pää pitkänä edessä ja alhaalla ja päristeli rennosti. Halailin ja taputtelin sitä. Myös ravissa oli jo hyviä ja rentoja pätkiä. Jossain vaiheessa tuntia meinasi kyllä päästä itku, kun tuntui että oli itse ihan lukossa. Patessa ei ollut mitään "vikaa" koko tuntina, se oli rennosti, vähän kuunteli maneesin ääniä mutta ei mitään kummempaa.¨Tallissa vietin taas pitkän aikaa Paten kanssa, hoidin hyvin tunnin jälkeen. Kasvatan henkistä suhdetta siihen, niin että meidän on helpompi lähteä valmentautumaan yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti