Tällä viikolla maanantain ratsastustunnin aiheena oli jumppasarja ja tasapaino, sekä kakkostunnin (estevalmennus) aiheena oli tällä kerralla maastoesteet. EVR järjestää sunnuntaina 23.8 harjoituskilpailun maastoesteradalla ja päätin osallistua siihen kokemuksen vuoksi. Eilen julkaisitiin hevosvalinnat toiveiden perusteella ja ilokseni olin saanut Perlan. Luottavainen mieli, kun alla on kokenut esteratsu. Maastossa hevoset liikkuvat isommin ja hyppäävät myös isommin, se tuo oman haasteen ratsastukseen.
Ensimmäisellä tunnilla ratsunani oli Anni. Pitkällä sivulla jumpattiin kavalettien ja matalien esteiden avulla tasapainoa, istuntaa ja pohkeiden käyttöä. Alkuun piti ratsastaa kaikki askellajit kevyessä istunnassa, ja voin sanoa että oli hikistä hommaa! Jalustimeni olivat ehkä reikää liian pitkät, kun oli vaikea pitää polvia koukistettuina, vaan paino tuntui valumaan koko ajan kantapäille ja painopiste rikkoontui. Anni on iso hevonen ja vertyy hitaasti, mutta kun moottori on käynnistynyt on liike todella laadukasta. Keskityin kevyeeseen istuntaan sekä hyvässä rytmissä kavalvettisuoralle lähestymistä. Alkuun kavaletit olivat ravipuomeja ja sitten matalaakin matalempia kavaletteja, minkä jälkeen niitä hieman koroteltiin. Ravitehtävien aikana meidän piti laittaa ulkokäsi selän taakse, jotta pohkeilla ratsastaminen korostuisi ja hevonen kulkisi suoraan. Muutaman kerran tämä onnistui hyvin!
Kavaletit alkoivat sujua kun sai laukkaan riittävästi tahtia. Kun esteet alkoivat nousta sain kehoituksen kaarteessa "pamauttaa ponipohkeilla" ja yllättää hevonen, sillä tuntihevoset joskus taantuvat omiin manöövereihin. Tämä riitti, ja Anni meni erittäin kivasti lopputunnin. Jumppasarjan pysty nousi 80cm, mutta se ei tuntunut tämän tamman selässä miltään. Estetunnilla menen Annilla jatkossakin erittäin mielelläni, ja miksen myös kouluratsastustunnilla, sillä liikettä hevoselta ei puutu.
Ei aivan suora lähestyminen. (kuva: A.N)
Jäin toiselle tunnille maastoestevalmennukseen kilpailujen vuoksi. Viimeiset maastoestekokemukseni ovat useamman vuoden takaa, joten oli jännittävä päästä hyppäämään jälleen erikoisesteitä. Ratsunani oli tällä kertaa Taika. Taika oli tammamaisen kuuma, olisi mokoma käynyt pyllyyni kiinni kun satulavyötä kiristelin, mutta puheella sekin rauhoittui. Selästä käsin liikettä kyllä tuli, mutta haastetta oli saada Taika eteen, enemmän kuin ylös sen kuumutessa maastossa. Uusi ratsu myös herätti itsessäni jännitystä maastoesteiden lisäksi.
Hyppäsimme pellolle rakennettuja maastoesteitä verryteltyämme ravissa ja laukassa itsenäisesti. Veryttelyhyppynä hyppäsimme pientä tukkia, minkä Taika hyppäsi isolla loikalla, kun minä jännittelin selästä. Samoin kävi kaltevalle lankulle mennessä. Taika lähestyi reippaassa laukassa mutta sitten nosti päätään tuijottaen estettä, enkä osannut uudella hevosella tulkita sitä oikein. Pieni kannustus olisi riittänyt aina hyppyyn, nyt lähestyin oman onnen nojassa. Hypyt onnistuivat kyllä, mutta itsellle jäi vähän nolo ja turhauttava maku suuhun, kun en ihan uskaltanut ratsastaa.
Jännittävämpiä esteitä olivat uusi rengaseste sekä valkoiseksi maalattu portti, missä oli reunoilla tarkkuusesteet, kapeat ja matalammat, ja keskellä leveämpi ja hieman korkeampi. Ryhmäläiset vuorollaan kannustivat hevoset uusien esteiden yli, ja niin myös me Taikan kanssa päästiin ylitse. Hyppäsimme ylämäen portaat joille Taika ampaisi, alamäkeä ja siitä suunta tarkkuusesteelle. Lopuksi vielä puinen trippeli ja tunti oli paketissa.
Taika kuumusi odottelusta jonkin verran ja itsellä meni pupu pöksyyn.Siksi olen varannut huomiseksi yksityistunnin maastoesteille, voi olla että saan kaveriksi Amandan, joka osallistuu myös kilpailuihin. Yksityistunnilla on mahdollisuus saada juuri itselle vaikeissa asioissa teho-opetusta ja varmuutta hyppyihin. Olen iloinen että sain kisoihin ratsukseni Perlan, ja odotan innolla huomista valmennusta. Tällä viikolla ratsastustunteja kertyykin neljä ja vielä sunnuntain kilpailut siihen päälle. Aktiivista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti