Jännitystä havaittavissa ennen tuntia (M.K)
Olen päässy onnelliseen tilanteeseen tallilla, sain valita kahdesta huippuhevosesta kummalla osallistun tuleviin harjoituskilpailuihin. Alunperinhän minulle oli valikoitu Perla, mutta tänään sain valita ratsastaisinko suurella kenttähevosruunalla sen sijasta. Pate on suuri, liki 180cm korkea puoliverinen, joka on saapunut tallille suoraan ulkomaisilta este-ja kenttäradoilta. Sillä on karsinassa hienot, tottuneen kisahevosen elkeet: se seisoo tyynesti paikoillaan hokkien kiristyksen ajan eikä muutenkaan turhista kääntyile. Olin vain kuullut millainen Pate on ratsastaa ja jännitys oli kyllä melkoinen.
Pate on nimittäin erittäin vauhdikas hevonen, eikä siedä lainkaan ohjista vetämistä. Pidätteitä saa tehdä isosti, mutta vetämään ei saa jäädä, tai huomaa pian laukan kiihtyneen hallitsemattomaksi. Istuntaa ja pohjetta Pate kuuntelee herkästi, itselläni on haasteena istunnan joustava käyttöä apujen joukossa, eikä vahva puristus. Kädet eivät saa nousta yhtään ylös, tai pidätteet eivät menneet enää läpi. Hevonen on siis täysin erilailla ratsastettava mihin olen tottunut! Todella matalat kädet ovat Paten kohdalla avainasiassa. Tiesin sen olleen kuuma joillakin ratsastuskoulutunneilla, mutta halusin kokeilla sitä nöyrästi, kun sellainen mahdollisuus oli annettu.
Sain valmennusseuraksi Amandan ja Manun, parivaljakko osallistuu myös sunnutain kisoihin. Veryttelimme hevosia ravissa ja laukassa pellolla ja hetken ihmettelyn jälkeen sain Paten kanssa apujen ratsastuksen järjestykseen. En tiedä mitä jännitin (pelkäsin) eniten: sitä että putoaisin satulasta jos hevonen ryöstäytyy käsistä vai sitä että se liukastuu nurmella. En putoa helposti hyvän tasapainoni vuoksi, mutta tilanteista ei koskaan tiedä etukäteen. Hyppäsimme verkkahypyksi taas samaa pientä tukkia, jota hyppäsimme myös maanantaina. Jännitys mahan pohjassa nostin laukan kohti ensimmäistä hyppyä, mitä suotta! Pate hyppäsi sen iloisesti korvat heiluen ja kiihdytti sen jälkeen laukkaa melko vauhdikkaasti, kun en riittävän nopeasti istunut takaisin satulaan ja saanut pidätteitä läpi. Näin kävi melkein jokaisen yksittäisenä hypätyn esteen jälkeen, mutta aloin kuitenkin saamaan sitä lopulta kiinni paremmin. Sen laukka on matkaavoittava ja hieno, enkä pelännyt enää vauhtia, vaan lähinnä hallitsemattomuutta. Pate itse oli aika lungi, korvat pystyssä se odotti että näyttäisin sille seuraavan esteen minkä hypätä. Kenttähevonen hoiti homman :)
Hyppäsimme myös maanantaina pienenä tullun valkoisen tarkkuusesteen keksimmäisen osan, joka oli ehkä 80cm korkea. Pate hyppäsi sen no problem! Samoin rappuset ravissa, siitä hallittua laukkaa pienelle koivupinolle josta edelleen hyvässä laukassa kohti vinolaavua. Tehtävissä Pate oli hyvin kuulolla, mutta sitten aina niiden jälkeen se oli vaikea saada takaisin kiinni. Alkoi itsellä jo vähän voimat loppua jossain vaiheessa.
Päätin osallistua Patella sunnutainkilpailuihin ja koen olevani siihen etuoikeutettu, sillä hevonen on todella laadukas ja saan oppia siltä paljon. Se reagoi istuntaan ja vatsalihaksiin erittäin hyvin, ja sunnuntaina koitan muistaa sekä matalat kädet että edellämainitut. Saan varmasti valmentajaltani ja tallin omistajalta hyviä eväitä vielä ennen suoritusta, hyvä taustatiimi tukena. Edessä on vielä perjantain, eli huomisen kouluvalmennus Patella, ja sunnutaina pääsemme kisaamaan. Sitä odotellessa!
Iloiset ilmeet valmenuksen jälkeen!
(M.K)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti