Putoaminen

Perjaintainen kouluvalmennus Patella ei sujunut ihan parhaiden suunnitelmien mukaisesti. Kun oltiin saatu verryteltyä ja tehtyä käyntityöskentelyä sekä pysähdyksiä ja peruutuksia, oli laukkaosuuden vuoro. Alkuun kaikki sujui ihan hyvin, Pate tuli kootummaksi ja lyheni rungostaan hyvin. Ehdin jo huokaista miten kivalta se tuntui, kunnes pudotin toisen jalustimeni ja yrittäessäni ottaa sitä takaisin Pate hermostui ja karkasi alta kovaan laukkaan. En saanut sitä enää hallittua, ja mitä enemmän yritin tiivistää istuntaa sitä kovempaa se meni. Muutaman kierroksen jälkeen tiesin että tulen putoamaan, ja seuraavan tilaisuuden (kurvin) tullen putosinkin suoaan kasvot edellä kentän tolpan juureen.

Kypärän lippa taittui ja otti vastaan ensimmäisen iskun, sitten poski ja vasen käsi ja muu kroppa. Hetken haukoin ilmaa ja nousin istumaan ja tunnustelemaan jäseniä. Vasempaan käsivarteen alkoi muodostua iso mustelma ja olo oli sen verran heikko, että päädyin ambulanssilla Haartmanin päivystykseen ja olin siellä yön seurannassa. Nyt on ollut niskat ja käsi kunnolla kipeät ja ohuehko olo muutenkin, aika täräyksen sainkin. Joskus ratsastaessa tapahtuu ikäviä yllätyksiä ja jokainen putoaa ainkin muutaman kerran kunnolla alas matkan varrella.

En silti pysty ajattelemaan että lopettaisin ratsastuksen, vaikka viime aikoina on uutisoitu kuolemaan johtaneista ratsastusonnettomuuksista. Olen ratsastanut yli 20 vuotta ja pudonnut nyt kaksi kertaa niin, että tarvitsin sen jälkeen sairaalahoitoa. Ensimmäisen kerran putosin estevalmennuksessa hevosen kompastuttua esteeseen ja jäin sen alle, jolloin hevonen astui jalkani päälle etukaviollaan ja päädyin ommeltavaksi päivystykseen. Olen pudonnut lukuisia kertoja muilla tavoilla. Laukasta ja ravista, esteillä ja maastossa, lapsena, nuorena ja nyt aikuisena. Yleensä ei käy kuinkaan ja selvitään vähillä mustelmilla ja noustaan takaisin selkään. Jokainen ratsastuksen harrastaja ja alan ammattilainen tiedostaa putoamisen mahdollisuuden. Hevonen on elävä eläin ja tämä tulee ottaa huomioon. Se voi reagoida ympäristössä oleviin tekijöihin tai reagoida ratsastsajaan yllättävällä tavalla.

Onneksi selvisin suhteellisen vähillä vammoilla, tässä olisi ollut ns. katastrofin ainekset olemassa, kun putosin korkealta ja kovaa. Viikon verran sairaslomaa ja parantelua, katsotaan milloin pääsen takaisin hevosen selkään :)